sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Vanhuudesta


Noin kymmenen vuotta sitten lopetin elokuvien katselemisen TV:stä. Ja urheiluohjelmien – ei formuloita, mäkihyppyä, jääkiekkoakaan. Sen sijaan hullaannuin englantilaiseen sarjaan, joka kertoi pääasiassa kolmen vanhan miehen toilailuista. Jotenkin samastuin jokaiseen heistä: yksi oli resupekka, joka kuvitteli olevansa kova naistenmies, toinen kiltti, saamaton, hyväntahtoinen, joka pelkäsi naisia, kolmas muita komenteleva tahtoihminen, jonka projektit aina menivät pieleen.
Merkille pantavaa oli, että he olivat vanhoja eläkeukkoja, minä puolestani vielä aktiivinen, työelämässä askaroiva. Arvelin tämän mielenmuutoksen heijastelevan omaa valmiuttani siirtyä elämäni seuraavaan vaiheeseen. ( Sarjan nimi on Suomessa Vielä Virtaa. Seuraan sitä vieläkin. Sitä esitetään silloin tällöin. Youtubessa katsoin kaikki jaksot noin kolmenkymmenen vuoden ajalta, ennen kuin ne poistettiin tekijänoikeussyistä. Yhden löysin vielä: https://www.youtube.com/watch?v=2S7glGowgXs )
Eikä tässä vielä kaikki. Aloin katsoa aamulla ennen töihin lähtöä piirrettyä lastenohjelmaa Lazy Town. Siinäpä vanhaa pedagogia miellyttävä esitys, jossa oli selkeät terveen elämän tavoitteet. Esimerkillinen sankari Sportacus - urheilullinen, avulias ja terveitä ruokatottumuksia lapsille suositteleva - kamppaili ilkimystä, Robi Rähmää ja hänen laiskottelevaa ja karkkeja maiskuttelevaa elämäntapaansa vastaan.  ( https://www.youtube.com/watch?v=XAxMllEO3-E )
Kyllä tämä oli vakavaa – olin selvästi tulossa lapseksi jälleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti