perjantai 19. kesäkuuta 2015

Sateesta

Sataako laariin?
Jos se jäi pihalle!
Sataako vaariin, 
jos se jäi laariin,
pihalle,
mullan alle?


lauantai 13. kesäkuuta 2015

Muistamisesta



Käytiin anopin luona kylässä.

-      Kyllä se emäntä on tullut aika hömelöksi. Iänkaiken hoitanut puutarhaansa eikä muistanut enää asterixinkaan nimeä. Miksi hän sanoikaan sitä... atsa-? ... anestesia...? ei nyt tule mieleen.
-      Taitaa olla äitimuorilla kehittymässä se domestos, vai mikä se on se vanhojen tauti... despotiahan se on.

Täytyy tunnustaa, että sattui minullekin tässä pari päivää sitten kauppareissulla pieni unohdus. Olimme anopin kanssa ruokaostoksilla. Minun tehtäväni on olla kaunis kantajamme. Pakkasin ensin omat ostokset kassiini ja nostin sen sivummalle. Sitten ladoin anopin tavarat kahteen pussiin ja raahasin ne autoon.

Anoppi tarjosi vaivan palkaksi pullakahvit, mitä nauttiessa kului pitkä tovi. Kotona vaimon terävä kysymys havahdutti arjen realiteetteihin: - No, missäs meidän ostokset?

Tuli siitä sitten kiusallista asiaa kauppaan. Olisi mukavaa, jos olisi valmis vitsivarasto tällaisia häkellyttäviä tilanteita keventämään. Mutta kun ei ollut.




Nostelin anopin terassille päivänä muutamana hänen kesäkalusteensa. Kun kaikki näytti olevan valmista, hän pyysi vielä nostamaan päivänvarjonsa. Optimisti kuvitteli auringonpaistetta saavansa. Mutta kieltäydyin jyrkästi ottamasta esiin sitä vanhaa haalistunutta rumilusta ja lupasin ensi tilassa ostaa uuden ja komian.

Illalla sängyssä puolihorteessa tuli mieleeni, että olin jo viime kesänä ostanut uuden uutukaisen. Oli vain päässyt unohtumaan. Seuraavana päivänä hain sen sitten nolona anopin varaston peräkomerosta.


Jokunen aika tästä eteenpäin ihmettelin taskusta löytynyttä vierasta avainta. Se ei sopinut mihinkään. Vaimo sitten soitteli äidilleen: ei tarvitse enää hätäillä sen kadonneen avaimen perään. 
Päätin olla käymättä hänen luonaan muutamaan päivään... Hauskoja nuo vitsit hassahtaneista anopeista...



Mutta muistamisestahan minun piti. Kas kun sattui niin, että olin vipannut kaverilta pienen summan ja muistin tavatessamme ruveta maksamaan sitä. Mikä sitten päättyi hämmennykseen: olin unohtanut muistaneeni maksaa sen jo edellisellä viikolla.

Näitä muistamistapauksia minulla on kyllä paljon muitakin, kunhan vain tulisivat mieleeni...

[ Keinoja unohtamista vastaan - englanniksi. ]