Möhö - murujen kerääjä

Möhö - murujen kerääjä

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Hoitosuhteesta

- Pappa! Kauanko sinulta meni tuon möhön kasvattamisessa?
- Kauan. Nuorena miehenä olin niin laiha, etteivät housut meinanneet pysyä jalassa. Vähän niin   kuin sinulla.
- Älä!
- Joo, mutta sitten minä rupesin treenaamaan, tiedät kyllä. Nyt se on pelkkää lihasta ja rautaa.
- Narraat!
- Enkä!
- Kokeillaan tällä jääkaappimagneetilla.
- Kokeillaan vaan. Katso, siihen se jämähti!
- Sinä pidät sormella kiinni.
- Enkä! Katso!
- Taas pidit.
- Mitä jos otettaisiin jätskit. Minulle suklaata.

- Pappa! Aiotko sinä elää yhtä kauan kuin Vaari, sata vuotta?
- Aion. Kyllä minusta 90 vuottakin olisi aika hyvin eletty.
- Kuinka vanha minä sitten olen, kun sinä olet 90 ?
- No, melkein 30.
- Kuinkahan sinä sitten pärjäät?
- Minä pärjään tosi hyvin. Olen suunnitellut sen niin, että sitten sinä saat ruveta hoitamaan         minua. Minä vaan istun rullatuolissa ja sinä syötät lusikalla puuroa Papalle.
- Eeei!
- Joo! Ensin sinun pitää muistaa laittaa ruokaliina minulle kaulaan, sillä jos minä en tykkää         siitä puurosta, niin minä sylkeä päristelen sen suusta pois.
- Eikä!
- Lopuksi sinun pitää siivota minun nassuni ja auttaa minut vessanpytylle. Sitten sinulla on           hyvää aikaa puhdistaa sotkut keittiön pöydältä ja lattialta, kunnes minä huudan:                         PYYHKIMÄÄN!
- Sinä olet ihan hassu!
- Enkä! Niin minä olen sen suunnitellut.





- Pappa! Mutta silloinhan minä olen AIKUINEN. Ja minulla on omia lapsia. Ja minun pitää tietysti       HOITAA NIITÄ. En minä ehdi hoitaa sinua.
- Jaa! Niin, et ehdikään. Harmi - olisi pitänyt sittenkin ottaa mansikkajäätelöä.

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Kesätapahtumista

Sydänsuvella tähän aikaan tulee mieleen laatia pieni katsaus ruokakuntamme perinteisistä kulttuuripitoisista kesänviettotavoista.
Vietetäänhän juuri nyt Tangomarkkinoita, Porin Jazzeja, Savonlinnan Oopperajuhlia, ties mitä "vestivaaleja".

Yhteinen festaritaipaleemme alkoi Ruisrokista joskus 1970-luvun alussa. Kokemuksista riemastuneina olemme siitä lähtien joka vuosi uskollisesti jättäneet Ruisrokin väliin. 


Samoin päätimme, varsinkin avioiduttuamme, hartaan innostuneina olla menemättä miellyttävän dynaamisina pitämiimme Porin Jazzin konsertteihin.

Mökillä kylliksi mökötettyämme alamme kaivata melua ja melskettä, pauhua ja paatosta. Siispä jälleen kerran Savonlinnan Oopperajuhlat saavat vuosittaisen perinteemme mukaisesti jäädä kokematta.


Kesäilta armaan kera järven rannalla saattaa herkistää: tahtoo tanssilavan ja tangon. Tangon tanssiminen auttaa tutkimuksen mukaan (?) Parkinsonin taudin oireisiin ja saattaa hidastaa sen etenemistä. Siispä ikävaiheemme huomioon ottaen, kuten niin monena vuotena aikaisemminkin, annamme Seinäjoen Tangomarkkinoiden mennä omalla painollaan ohitsemme.

Urheiluhan on kulttuuria myöskin. Viime aikoina olen keskittynyt akankannon maailmanmestaruuskisoihin yhteistyössä vaimoni kanssa. Molemmat treenaamme painonnostoa. Nyt vaimoni on nostanut painonsa sellaisiin lukemiin, ettei kilpailuihin osallistumisesta taida tänäkään vuonna tulla mitään.


Yksilölajeista olen monasti suunnitellut osallistua syntymäkotikuntani erikoisuuteen. Hyvin suunniteltu on kai puoliksi tehty. Tähän mennessä olen yllättänyt itseni housut kintuissa lukemasta paikallislehdestä, että Vesijaon nakujuoksukilpailut olivat taas viime viikolla.