perjantai 13. toukokuuta 2016

Tulevaisuudesta



- Mitä teillä oli päivälliseksi?
- Me söimme vain tukevan lounaan. Sitten myöhemmin ehkä vähän iltapalaa.
- Meillä on aina kaikki aamupalasta illalliseen.
- Tietysti! Lasten täytyy syödä, kun he kasvavat. Me Mommin kanssa ei kasveta, vaan kutistutaan lyhyemmiksi.
- Eihän?
- Joo-o! Kyllä me voimme kasvaa leveyttä - siis lihomme.
- Ai jaa! Sitten kun olette metrin mittaisia, teitä luullaan lapsiksi taas.
- Kyllä! Ja kun me lihomme, rypytkin häviävät. Varsinkin ne viisausrypyt. Siksi me muutumme lapsellisemmiksi.
- Ei kuule onnistu! Ääni ei muutu. Teillä olisi edelleen aikuisen äänet.
- No, sitten on pakko alkaa kimittää kuin Munamies.
- Taidan tulla pyörittämään teidät Höpönassun pesille! Ha-ha-haa!

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Siunattu suojatie


- Liikennekulttuuri täällä Kreikassa on aika kaaosmaista.
- Mitä sitten, jos nuo papit olisivat ajaneet meidän päälle tuossa suojatiellä?
- Ei hätää! Niillähän on peräkontissa sitä varten öljykanisteri. Ne ryntäisivät sieltä antamaan meille viimeisen voitelun.

tiistai 10. toukokuuta 2016

Rusketuksen statusvaikutus

Tulin juuri etelänmatkalta. Vaikka en rannalla löhönnytkään, parin viikon päivittäinen ulkoilmaelämä jätti väistämättä värilliset merkkinsä. Olen aika ruskettuvaa tyyppiä.
Jotkut paahtavat itseänsä auringossa välittämättä vähääkään siitä, että erilaisiin ihosyöpiin sairastuu maailmassa joka vuosi 2 - 3 miljoonaa ihmistä.



Miksi sitten hankitaan rusketus? Varmaankin ( valkoihoisen ) tummunut pigmentti nostaa arvostusta. Antaahan se vaikutelman varakkuudesta, henkilöllä on varaa ja aikaa lomailla ulkomailla.
Arvostustasoni huomasin minäkin muuttuneen, kun matkaa muistellakseni suunnistin lähikauppaan hakeakseni muutaman pullon matkamaassani valmistettua olutta. Kassajonossa perässäni "mäyräkoiran" tuleva omistaja ryhtyi tuttavallisesti keskustelemaan kanssani ajankohtaisista aiheista. Aikaisemmin tällaista kunniaa minulle ei ollut suotu. Päättelin päässeeni piireihin ihoväritykseni sekä ostoskorini sisällön ansiosta.

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Pitkittynyt parisuhde



- Mä en yhtään kyllä muista, mikä se oli. Minä väitin, että susta on tullut vanhemmiten juuri tuollaanen. Ja sinä sanoit, että se on musta tarttunu.
Tätä täs ny on miätitty ehtoonkahus, että mitä se oli, mutta ei vaan oo tullu miälehen.