Möhö - murujen kerääjä

Möhö - murujen kerääjä

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

tiistai 29. marraskuuta 2016

San Agustin

Vanhan luita kolottaa talvella. Siksi on tullut tavaksi - epäekologista tai ei - käydä Kanarialla kaamosta lyhentämässä.
Eikä ollut niin kauhean suuri yllätys, että matkalaisten reppuun kiipesi kolme "salamatkustajaa". Helmi ja Ilmi ovat jo vanhoja Kanariankävijöitä, nyt halusi Alma myös mukaan.




Tässä muutama kuva tammikuiselta reissulta:








lauantai 26. marraskuuta 2016

Sandaalitutkimusskandaali


Yrittäessäni etsiä rahoitusta tammikuisen möhötutkimukseni jatkolle törmäsin ylipääsemättömiin vaikeuksiin. Tieteenteossa nykyään kaikki aika menee erilaisten rahoittajien etsimiseen, tutkimuksiin ei enää aikaa riitäkään.



Siksipä jouduin omalla kustannuksellani säästöbudjettiin nojautuen vaihtamaan tarkastelun kohdetta halvempaan. Etsin vastausta kysymykseen: kumpi on yleisempää sandaalinkäyttäjillä, sukat jalassa vai ilman? Onhan ilmassa perinteisen sukattoman tavan kohdalla muutoksen tuulia ilmennyt. 

Väitetään jopa, että olisi sallittua, jopa muodikasta, käyttää sukkia sandaalien kanssa. ( Aiheesta artikkeli tässä. ) 

Nyt Lenita Airisto ja Kaarina Suonperä kääntyvät haudoissaan – ehkä eivät ole sentään vielä kuolleet – toivottavasti eivät.


Suoritin sandaaliobservoinnin lauantaina 26.11.2016 San Agustinissa Gran Canarialla klo 11.00 15 – 11.45 Av. Playa San Agustinilla Hotelli San Agustin Beach Clubin kohdalla.
Otantaan tulivat sata ( 100 ) ensimmäistä kumpaankin suuntaan kulkevaa sekä rannalta kömpivää miestä ja naista, joilla oli jaloissaan sandaaleiksi katsottavat jalkineet.

Havainnot luokiteltiin seuraaviin kategorioihin:

1.  Mies sandaalit sukatta
2.  Mies sandaalit ja sukat
3.  Nainen sandaalit sukatta
4.  Nainen sandaalit ja sukat

Tutkimusoletuksena oli sukallisten sandaalien yleistyminen muotitietoisten naisten keskuudessa. Miehet tuskin ovat hötkyilleet.


Havainnoitsija tarkkana tutkimusapulaisineen.


Tutkimustulokset

Yllättäen havainnot antoivat skandaalimaisen sandaalituloksen: näinkin suositussa turistikohteessa naisilla ei ollut minkäänlaista hajua muodin uusimmista tuulahduksista. Eivät miehetkään voineet pröystäillä tietämyksellään. Suuri sandaalinkäyttäjien massa tallusti edelleen ilman sukkia täysin välinpitämättömänä siitä, mikä nyt on must.



Tarkastelua

Tutkimustulosten luotettavuutta arvioitaessa voidaan epäillä läheiseltä uimarannalta tulleiden suurentaneen sukattomien osuutta, mutta aikaisemmin tehtyjen alustavien esitarkastelujen pohjalta voidaan sanoa, ettei virhe ole oleellinen lopputuloksen kannalta.

Tietenkin voidaan väittää, että olisin voinut fuskata, mutta liian kauan Etelä-Pohjanmaalla asuneena on tuo luonto minulla muuttunut sellaiseksi, että huumorin teossakin on käynyt niin, että vaikka tavanomaista tarkoittaa, niin priimaa vaan pyrkii pukkaamaan.



Kohti elämän uusia puolia tutkimaan!

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Taustalta

Jokaisen menestyvän miehen takana on na- - nationalisti tai jotain. Trumpin taustan hämäryydestä kömpivät tosi vaikuttajat päivänvaloon.

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Auttoinen sata vuotta sitten



Lapsuuden kotikyläni läpi virtaa jokipahanen, jota hätäinen ohiajaja ei edes huomaa. Sillä on kuitenkin minulle henkilökohtaisesti merkitystä. Vaikka olinkin vähällä hukkua siihen, opin siinä myös uimaan.



Lisäksi sain sen varrella opetusta yhteisten sääntöjen noudattamisesta. Jokeen oli jossakin vaiheessa istutettu lohia. Meitä kloppeja vannotettiin menemästä sinne kalaan, ennen kuin ne olisivat kasvaneet suuremmiksi. Mutta kun minä olin juuri saanut ensimmäisen virvelini... Jokivarren polkua saapastellut Saaren Kalle yllätti minut itse teossa. Onneksi muisti on valikoiva - ikävät asiat unohtuvat. Ehkä selvisin puhuttelulla.



Satoja vuosia joki koskineen on kuitenkin ollut tärkeä koneellisen energian lähde kauramoottorien ja ihmisvoiman avuksi. Kylän talollisten omistaman yhteisen myllyn alapuolella joen toisella puolen oli Leikkaan tilan, toisella puolella Kotkan maata. 1890-luvun alkupuolella nämä isännät rakensivat vanhan yhteismyllyn tuntumaan, 50 metrin päähän, uuden padon, meijerin ja sahan.



Siihenkään aikaan patoja ei saanut rakentaa miten vain. Varsinainen lupa kuvernööriltä jäi hakematta, mutta vanhan myllyn osakkailta, Myllylahkokunnalta, he saivat suostumuksen ehdolla, ettei haittaa saanut koitua. Lisäksi maanmittari kävi paikalla suorittamassa tarkastuksen. 
Mutta kuten arvata saattaa, uuden padon läheisyydestä johtuen - varsinkin kevätvesien aikaan - haittoja alkoi ilmetä. Tulva saattoi ylettyä vanhan myllyn siipirattaaseen asti eikä puurakenteiden vettyminen mitenkään vähentänyt lahoamisprosesseja.



Varmasti tilanteesta tuli sanomista ja suukopua. Mutta hämäläisestä hitaudestako johtui, että meni yli kymmenen vuotta ennen, kuin kylän isäntien mitta täyttyi, ja he palkkasivat asianajajan laatimaan valituskirjeen kuvernöörinvirastoon. Siinä he "nöyrimmästi" esittivät, että kuvernööri määräisi Juho Leikkaan ( Kotkan isäntä oli jo silloin luopunut osuudestaan ) purkamaan haitalliset laitoksensa ja korvaamaan aiheutuneet kulut.



Oikeusperiaatteita noudatettiin hienosti siihen aikaan. Leikkaan isännältä pyydettiin vastine, missä hän kiisti kanteen. Ja tuomio annettiin: valitus hylättiin perusteettomana, mutta kantajat saivat luvan ajaa asiaansa käräjäoikeudessa, minkä he myös tekivät.

Sitten seurasi minua kummastuttanut tapaus. Kun käräjäoikeus kokoontui lokakuun 30. 1905, eivät niin kantajien edustajat kuin vastaajakaan ilmaantuneet paikalle. Mitä ihmeen kiireitä isännillä oli siihen aikaan syksyä? Sadonkorjuu oli ohi. Metsästettiinkö? Ryypättiinkö sahtia?



Seuraavilla käräjillä asia oli esillä. Vastaaja kiisti kaiken, kiisti myös yhteismaan osakkaiden omistusoikeuden vanhaan myllyyn ja sen alueeseen. Tämä mutkisti prosessia niin, että seuraavaan istuntoon mennessä oli selvitettävä maat ja manttaalit, ennen kuin päätöstä saatettiin odottaa.

Niinpä vasta 27. lokakuuta 1906 käräjäoikeuden lopullinen päätös saatiin. Yhteismaan omistajuudesta oli selvät dokumentit, todistajalausunnot osoittivat aiheutuneet haitat. Juho Leikas määrättiin purkamaan laitoksensa ja korvaamaan kantajien kulut.



Kävikö sitten niin, en tiedä. Myöhemmistä papereista käy ilmi, että Leikas oli alentanut patoaan. Luultavasti sopu ja järkevä ratkaisu löytyi.

Vahinko, etten aikaisemmin tiennyt näistä vaiheista. Isäni olisi luultavasti voinut kertoa, mitä asiasta Hokalla tiedettiin ja puhuttiin. Olihan hänen isänsä ollut mukana kuvioissa.



Adolf Hokka vanhoilla päivillään.



keskiviikko 9. marraskuuta 2016