Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jouni Kallioniemi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jouni Kallioniemi. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Haastettu 7

Nämä seuraavat kymmenen ovat jollakin tavalla historiaan liittyviä teoksia. Johtuukohan tällä iällä kiinnostus vanhoihin asioihin siitä, että itsekin alkaa olla jo vanha p.. fossiili?








Petri Tamminen: Suomen historia, 2017

Kirjalla on juhlavuoteen sopiva arvokkaalta kuulostava nimi. Siis suurmiestemmekö sankarillisten urotekojen kavalkadi? Eipä vainenkaan, vaan tavallisten ihmisten kertomana arkielämän kokemusten kautta välittyvä ajan kulku, josta lukiessa jossakin kohtaa huomaa omakohtaisesti astuvansa mukaan historian virtaan: appelsiinit Juupajoella, jossa evakot isovanhempani asuivat, höyryradiosta Kekkosen valinnan äänenlaskenta, keskioluen vapautumisen rekkaralli Lahdessa ja vaikkapa Padasjoen lääkärin Juha Lindin haastattelu. Lind toimi satavuotiaan isäni luotettavana tukena hänen elämänsä loppuvaiheissa.
Kirja on Suomen historian inhimillinen, lempeä versio.






Seikkaperäinen selostus MM-kisojen vaiheista Lahdessa sekä myös Salpausselän kisoista ja talviolympialaisten järjestämishaaveista. Monet kisat ja urheilusankareiden nimet palautuivat mieleen kirjaa lukiessa. Ja muistuipa myös vuoden 1969 Salppuri, johon osallistuin minäkin - varusmiehenä järjetyksen pitoon. Palkinnoksi sain talvipakkasessa seisoskelusta keuhkokuumeen ja arvet keuhkoihin.





Hannu Särkiö: Padasjoen suojeluskunta ja Lotta Svärd 1918 - 1944

Syntymäkotipitäjäni suojeluskunta- ja lottatoiminnan vaiheet ovat kirjattuina hyvin yksityiskohtaisesti arkisto- ja haastattelumateriaaleihin pohjautuen tähän teokseen. Henkilökohtaisesti aihe oli entuudestaan vieras, vaikka isältäni asiasta jotakin olin kuullut. Moni tuntemani henkilö, naapureita myöten, tuli kirjan myötä esiin uudessa valossa. Me nykyisessä yltäkylläisessä yhteiskunnassamme asuvat emme voi lainkaan tajuta, millaisten vaikeuksien kautta itsenäisyyteen ja hyvinvointiin on päästy. Tämä käsikirjaksi tai lähdeteokseksi sopiva laitos antaa tietoa noista ajoista.




Marianne Koskimies-Envall, toim.: Verta hangella, 1999
Pohjanmaan museon julkaisuja nro 20

Suomen itsenäisyyden 80-vuotisjuhlavuoden ohjelmistoon liitty tämä teos, joka antaa pohjalaisen näkökulman vuosien 1917 - 1918 tapahtumiin. Kirja on edelleen ajankohtainen nyt 100-vuotisjuhlavuonna.
Isälläni oli omakohtaisia pikkupojan muistikuvia uhkaavista tilanteista Padasjoella. Tässä kirjassa puolestaan on vaimoni isoisän kohtaloita Jurvassa.
Sisältö keskittyy pääasiassa valkoisen puolen esittelyyn. Eikä ihme, olihan Vaasa valkoisen vallan keskus ja senaatin toimipiste 30. 01. - 02. 05. 1918. Myös työväen puolen tapahtumia ja henkilöhistorioita selostetaan.
Sisällisodan vaikutuksia taiteisiin kuvataan syvällisesti, mikä johtaa ajatukset tämän päivän juhlarahakohuun. Vanhoja haavoja syyhyttää taas?




Marianne Koskimies-Envall: Jurvan seurakunnan vaiheita, 2002

Kirja on kattava selostus Jurvan kehityksestä alkeellisesta takamaiden muutaman talon metsäkylästä itsenäiseksi kirkonkyläksi. Tuo muutosten tie ei ollut helppo. Siihen sisältyi ulkoisia esteitä, nälkävuodet. isoviha sekä sisäisiä riitoja kyläläisten ja pappien kesken ja talollisten keskinäisiä erimielisyyksiä. Valistuneiden pappien merkitys kylän henkisen ja aineellisenkin kehityksen osalta oli merkittävä.
Juopottelu ja sen tuomat häiriöt kylän elämälle olivat ongelma, mutta myös "siunaus". Epäjärjestystä yrittivät hoitaa kuudennusmiehet, jotka moraalinvartijoina ilmiantoivat syyllisiä. Rangaistuksina saattoi saada sakkoa tai häpeärangaistuksena jalkapuuta.
Vaimon suvusta kirkkoväärtinä toiminut mies tuomittiin viinanmyynnistä. Kirja ei kerro, että tästä suivaantuneena mies erosi kirkosta ja liittyi baptisteihin.
Sakarin-Kassu varkaudesta ja Juho Markus murhasta tuomittuina Suomenlinnassa toivat vapauduttuaan vankilassa oppimansa puusepän ja koristeveiston tietotaidon Jurvaan, mistä taidoista paikkakunta on myöhemmin tullut tunnetuksi.
Valitettavasti kehityksen kulku on kääntynyt takaisin syrjäkyläksi: Jurva on menettänyt asemansa itsenäisenä kuntana, palannut takaisin kappeliseurakunnaksi, puuseppämuseotakin alasajetaan eikä puusepäntaidoillakaan moni täällä enää elä. 





Kai Linnilä: Wanhan ajan joulu, 2003

Edellisen kirjan jatkeeksi luin tämän kristinuskoon läheisesti liittyvän joulunvieton historian. Kirjailijalla on omakohtaisten kokemusten ja taustatietojen  sujuvan sommittelun taito. Tämän lukuprojektin henkeen sopii mainiosti kirjailijan vaimon ( Kaari Utrion ) kodin joulunviettotapa lahjojen jaon jälkeen: "Hiljaisuus ja rauha omissa oloissa vetävän kirjan ääressä oli todellinen juhla kaiken hälinän jälkeen."




Jouni Kallioniemi, toim: Sotavuosien konsteja ja korvikkeita, 2006

Olen pula-ajan lapsi ja siis muistan jotakin ostokorttien käytöstä: kummitäti tuli käymään ja toi tuliaisiksi kahvikortin, jolla sai ostaa kaupasta paketin säännöstelyssä ollutta kahvia. Tämä kirja palautti mieleeni tuon asian ja laajensi tietämystäni muutenkin. Puutteesta selviämiseksi esitellään monenlaisia keinoja, joista jotkut huvittavat "niksipirkkamaisuudellaan", kunnes vakavoidun havahtuessani ankean ajan todellisuuteen.





Jouni Kallioniemi: Kotirintaman lapset ja nuoret, 2006

Teos on aineistoa julkaisuvuottaan seurannutta Suomen itsenäisyyden 90-vuotisjuhlavuotta varten. Lukiessa ankarista olosuhteista ei voi välttyä pohtimasta, miten nykyajan helppoon elämään tottuneet lapset ja nuoret selviytyisivät vastaavasta elämäntilanteesta fyysisesti ja, ennen muuta, henkisesti.




Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto: Etelä-Pohjanmaan kotiseutuhistoria, 1985

Etelä-Pohjanmaan maakuntaliiton tuottama kotimaakunnan ( tuon Kalevalan Pohjolan ? ) vaiheita kuvaava teos on esipuheen mukaan tarkoitettu oppikirjaksi. Yli kolme vuosikymmentä sitten käsitys peruskoululle tai lukiolle sopivasta oppikirjasta oli toinen kuin nykyisin. Käsikirjamaisesti  teos käy yksityiskohtaisen tarkasti läpi historian tapahtumat ja vaiheet alkaen maakunnan asuttamisesta kivikaudelta Ruotsin vallan kaudesta autonomian ja itsenäisyyden aikaan. - Onneksi minun ei tarvitse tenttiä tätä.






Leila Virkki, toim.: Vuoksen kylätien varrella
                                Uosukkalan koulupiiri Valkjärvellä, 2009

Jätin tämän painavan ( 1,8 kg ) omaan historiaanikin liittyvän teoksen viimeiseksi historia-aiheisessa kirjaosastossa. Painavan ja painostavan tekstin muodostavat äitini suvun sotavuosien raskaat koettelemukset.
Kirja on tavattoman perusteellinen kuvatessaan ensin Karjalan yleisiä historian vaiheita, keskittyen sitten Valkjärven kunnan elämän eri puoliin - seurakunta, juhlat, arkiset elinkeinot, koulutus, maanpuolustus, terveydenhoito, yhdistystoiminta jne. - päätyen sodan ja sodan jälkeisen ajan tapahtumiin. Lopuksi käydään talo talolta läpi koulupiirin asukkaiden henkilöhistoriat ja sijoittumiset sodanjälkeiseen Suomeen.
Varsin mielenkiintoista oli lukea isoisästäni, jonka kanssa olin poikasena onkimassa lahnoja Juupajoen Pylkissä. Hän osoittautui olleen aktiivinen osallistuja Valkjärven kunnalliselämässä. Hassulta puolestaan tuntui havaita äitini sijoittuminen 16-vuotiaana kolmanneksi hiihtokilpailuissa.

Teos on oivallinen lähde tuon alueen siirtokarjalaisten jälkeläisille, jotka haluavat tutustua juuriinsa.


Linkki Kirjat kertovat-blogin haasteeseen.