Näytetään tekstit, joissa on tunniste lasten kaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lasten kaa. Näytä kaikki tekstit

lauantai 29. lokakuuta 2016

Syyslomatoisinto



Jotkut asiat toistuvat elämän kiertokulussa, syyslomat esimerkiksi. Ja syyslomavieraat. Ja lomavierasta noudettaessa samat keskustelunaiheet nousevat toistuvasti tarkastelun polttopisteeseen.

Esimerkiksi peltipoliisit. Tällä kertaa niissä pöntöissä asusteli Lego-poliiseja - mahtuivat pienikokoisina väljästi sisään. Mutta kun siinä kuvaushommassa joutui niin paljon seisoskelemaan, hoksasivat laittaa sinne istuimia ja pöytiäkin. Joku keitteli sillä aikaa kahvia, kun toiset ahkeroivat kameroiden kanssa.


Mutta auton varusteista löytyi kiinnostava kohde:


- Pappa! Minä luulen, että tuota nappulaa kannattaisi nyt painaa.
- Ai! Miksi?
- Tuolta pellolta voi tulla sisään pahaa hajua.
- Niinkö! No, paina sitten! Tiedät siis, mitä se vaikuttaa.
- Tiedän! Ulkoa ei pääse ilmaa sisään.
- Entäs jos happi loppuu?
- Ei se lopu. Hengitellään hitaammin.
- - -
- Mutta! Jos laitettaisiinkin happinaamarit päähän ja kerättäisiin sitä pahaa hajua auto täyteen. Sitten ajettaisiin auto jonnekin, missä on paljon ihmisiä ja avattaisiin ovet... Mitäs sitten!
- Juostaisiin lujaa karkuun!

On tainnut tulla poika isoisäänsä.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Mokatasuri





- Kuule! Sun ei tarvi hoitaa mun asioita, jotka mä selvitän itse.
- Ei niin.
- Etkä saa paljastaa, mitä oot luvannu pitää meidän keskeisinä.
- En niin.
- Mutta sä oot paljastanu!
- En kai?
- Ootpa!
- ??
- Lupasit, ettet kerro isille, että mä jäin ulos, kun avain oli unohtunut.
- Joo, oli pakko. Olin niin huolissani, että skypetin isille.
- Mutta sä LUPASIT!
- Mutta hetkinen, hetkinen! Mistä sinä sen tiesit?
- Tästähän sen näkee sun tabletilta.
- Ai-jaa! Tiedät varmaan, ettei toisen sähköposteja tai mitä vaan viestejä saa lukea ilman lupaa!
- Joo, tiesin...
- Mokat taisi mennä tasan.
- OK! 1 - 1 !

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Siivousvaikeus





- Hei Pappa! Mä olen täällä puistossa.
- No hei! Onko sulla kaveria siellä?
- Ei oo. Täällä on vain pieniä.
- Mitä sinä siellä yksiksesi teet?
- Ettei tartte siivota kotona.
- Jaa, ymmärrän. Siivous ei ole kovin mukavaa.
- Ei niin. Mutta täällä on tylsää.
- Soita joku kaveriksi.
- Ei ne pääse.
- Jos niiden pitää siivota kotona.
- Ääh! Ei kun ne on isien luona. Ja isät asuu kaukana.
- Harmi!
- Mulla on huoneessani pari salaisuutta, joita äiti ei saisi löytää.
- Onko ne hyvässä piilossa? Jos se ei löydä niitä?
- No kun ne ei oo. - Mutta mähän voisin mennä huoneeseeni ja sanoa, että meen leikkimään. Sitten piilottaisin ne.
- Hyvä ajatus. Kokeilepa sitä.
- Niin, mutta äiti voisi sanoa, että siivotaan ensin.
- Jaa-a! Vaikea paikka. Jos kokeilisit sentään.
- OK! Mä kokeilen. Moikka!

perjantai 13. toukokuuta 2016

Tulevaisuudesta



- Mitä teillä oli päivälliseksi?
- Me söimme vain tukevan lounaan. Sitten myöhemmin ehkä vähän iltapalaa.
- Meillä on aina kaikki aamupalasta illalliseen.
- Tietysti! Lasten täytyy syödä, kun he kasvavat. Me Mommin kanssa ei kasveta, vaan kutistutaan lyhyemmiksi.
- Eihän?
- Joo-o! Kyllä me voimme kasvaa leveyttä - siis lihomme.
- Ai jaa! Sitten kun olette metrin mittaisia, teitä luullaan lapsiksi taas.
- Kyllä! Ja kun me lihomme, rypytkin häviävät. Varsinkin ne viisausrypyt. Siksi me muutumme lapsellisemmiksi.
- Ei kuule onnistu! Ääni ei muutu. Teillä olisi edelleen aikuisen äänet.
- No, sitten on pakko alkaa kimittää kuin Munamies.
- Taidan tulla pyörittämään teidät Höpönassun pesille! Ha-ha-haa!

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Hymiökirjoitelma

Vaikuttaa siltä, ettei ole mitään uutta auringon alla. Ajatellaanpa vaikka kirjoitustaitoa. Melko vanhaa tyyliä edustivat egyptiläiset hieroglyfit pikto- ja ideogrammeineen ynnä muine merkkeineen. Nykyaikaisesta äännemerkkikirjoituksesta ollaan ilmeisesti vähitellen siirtymässä takaisin alkulähteille. Syynä on selvästi nykytekniikka ( esim. Skype ), joka tarjoa varsinkin nuoria houkuttavan alustan typistetylle viestinnälle. Tässä esimerkkejä:



Keskustelen paljon lastenlasteni kanssa Skypessä. Aina ei ole puhumisen aiheita. Niinpä keksimme lähettää toisillemme "arvattavaksi" tarinoita hymiöitä käyttäen.


Tulkinta:
"Pappa on aasi ja sillä on koira kaverina. Koira antoi Papalle lahjan, joka olikin tyhjä paketti. Siitä Pappa suuttui. Koiraa nauratti. Papan sydän murtui harmista. Mutta sitten Pappa suuttui ja mottasi nyrkillä koiraa. Pappa voitti!"


Tulkinta:
Pappa on onnellinen, koska sillä on paljon rahaa. Mutta sitten tuli rosvo, joka vei ne kaikki. Pappa lähti pyörällä ajamaan rosvoa takaa. Se oli kova homma, ja Papan piti syödäkin välillä. Ja Papasta tuntui kuin olisi lyönyt päätä seinään. Mutta kovan takaa-ajon jälkeen Pappa sai rosvon kiinni, koska hän sai ovelan ajatuksen. Ja se keino tepsi ja rosvo jäi kiinni. Pappa sai rahat takaisin, koska hän oli niin viisas.
Mutta sitten Papalle kävi nolosti. Hän rakastui Mommiin.

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Omituista




- Minun mielestäni vanhat ihmiset ovat jotenkin omituisia.
- Ai jaa! Ajattelet, että minä ja Mommi olemme o m i t u i s i a.
- No ette te, vaan vielä vanhemmat. Niinkuin Mumi tai Vaari.
- Yhdeksänkymmentä- tai satavuotiaat? No, millä lailla?
- Jos vaikka lapsenlapsenlapsi tulee kylään, ne ilahtuvat ihan älyttömästi. Ja ne taputtelevat ja halaavat.
- Niin se halaaminen on kyllä liikaa. Mutta onneksi et ole kreikkalainen tai espanjalainen.
- Miten niin?
- No, siellä ne lisäksi vielä p u s s a i l e v a t k i n!
- Kamalaa!
- Eikö!
- Sitten ne antavat aina paljon karkkeja ja lahjoja ja rahaa.
- Johtuisikohan se siitä, että kun he nyt aika harvoin näkevät omia lapsenlapsenlapsiaan, niin sitten tavatessanne riehaantuvat vallan.
- Joo, ehkä niin!
- Minä ainakin riehaantuisin.
- Omituista!


sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Lohdutus




- Hei Pappa! Kiitos siitä pelin ID-koodista!
- Se oli sellainen hiihtolomalahja.
- Ei sellaisia olekaan.
- No olkoon sitten yllätyslahja. Vai osasitko odottaa sitä?
- En! Ylläri se oli. Ja se, että kone lagasi sillä koodilla.
- ???
- Siis meni kumoon.
- Putosiko se ???
- Höhlä! Se tilttasi... jumittui.
- Ahaa!
- Joo, mutta kyllä se nyt pelittää.
- Minulla on puhelimessa sormenjälkitunnistus.
- Tiedän. Ei tarvi muistaa koodia.
- Turha varastaa tällaista luuria.
- Mutta jos varas vie puhelimen ja sun käden. Se juoksee ulos pensaan taa ja kokeilee hulluna kaikkia sormia siihen.
- Minä huutaisin: OTTAKAA VARAS KIINNI! TUO HETI KÄSI TAKAISIN!
- Ei se varmana onnistuisi. Sun irtokäsi pian tulisi entistä ryppyisemmäksi eikä tunnistus pelaisi enää.
- Ei niin. Ei sitä kannata viedä.
- Hyvä! Voit ottaa nyt ihan iisisti!

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Hengitysvaikeus




- Pappa! Mä olen huomannut, että sulla on sellainen tapa, että et osaa hengitellä, kun teet jotain.
- - - !

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Pelipahoinvointiin



Isovanhemmille, jotka joutuvat esim. lomien aikana lastenlasten tietokonepelien vaikutuksille alttiiksi ja kokevat näin ollen vakavia huimaus- ja heikotustiloja, tulisi mitä pikimmin kehittää pahoinvointipilleri nautittavaksi ennen pakollista pelisession seurantaa.  ( Vrt. matkapahoinvointi )

Pahoinvointipilleri on väärä sana. Sen pitäisi tietysti olla hyvinvointipilleri, sillä pahoinvointia kehittyy ilman lääkitystäkin pelin päästyä täyteen vauhtiin.
Pillerissä saisi olla, kuten matkapahoinhyvinvointilääkkeissäkin, nukuttava vaikutus. Sen turvin voisivat isovanhemmat huomaamattomasti vaipua pelin tiimellyksestä armollisen unitilan suojiin.

Vauhdikkaimpien pelien latautumisen ajaksi näytölle pitäisi tulla selkeä varoitus:
TÄMÄ PELI VOI VAARANTAA ISOVANHEMPIESI TERVEYDEN!!!

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Noloa




- Antaisitko tuon servetin, jonka pudotin!
- No, etkö muka itse saa?
- Kun tuo möhö...
- Oliko pakko ottaa perhepitsa! Arvaa nolottiko? Yksin! Perhepitsa!
- Mehän ollaan perhe, minä ja möhö. Ja kun minulla tuli se pitsapassi täyteen.
- Apua! Onko sulla pitsapassikin tänne? Nyt nolottaa!
- Minua taas hävettäisi, jos minä raahaisin sinua käytävää pitkin tuohon lelukauppaan, ja sinä vastustelisit ja huutaisit niin, että koko kerros kaikuisi: EN TAHDO LELUJA, EN TAHDO LELUKAUPPAAN!
- Ja minua nolottaisi vielä enemmän, jos raahaisin sinua sinne, ja sinä tarttuisit ovenpieliin ja karjuisit: EI LELUJA PAPALLE, EI LELUJA PAPALLE!
Ja sitten sinä ostaisit kuitenkin sellaisen pienoismalliauton, josta sinä tykkäät.
- Höh!
- Ja kassalla - arvaa mitä! Sinä vetäisit esille kanta-asiakaskorttisi..!
- Niin tietty! Onhan minulla niiden kortti!
- Eii! Apua!!!

perjantai 8. tammikuuta 2016

Peleistä


Hahmoni: Jörö

- Pappa! Mee Moveen! ( Moviestar Planet )
- OK! ( Pahus! Se tyttö tahtoo taas pelata. )
- Mee soppaileen! Vaatteita!
- OK! ( Huokaus! )
- Sulla on rököpaita. Osta hienompi!
- OK! Ai juu - mulla ei taida olla tarpeeksi ( onneksi ) rahaa.
- No, hanki sitten, höpsö!
- En nyt muista miten. ( On tämä vaikeaa. )
- Viime kerrallahan minä näytin. Tee vaikka tehtäviä. Niistä tienaa.
- OK! ( Kuinka minut tähän ylipuhuttiin. Pitäisi osata sanoa: EI! )

Mommin hahmo: JooJoo

- Mommi! Joko sä latasit sen Clansin? ( Clash of Clans )
- Joo-o! ( Pahus! Se poika tahtoo taas pelata. )
- Millä levellillä sä oot?
- Kakkosella.
- Ooksä hyökänny vielä mihinkään?
- En ole vielä. ( Huokaus! )
- No mee sinne atakkiin! 
- Ai miksi? ( On tämä vaikeaa. )
- Saat sopivan vastuksen, kun painat mätsiä. Sun kantsii mennä sinne atakkiin usein.
- Ok!  ( Kuinka minut tähän ylipuhuttiin. Pitäisi osata sanoa: EI! )
- Mutta muista, ettet paa niitä jousimiehiä ensin hyökkäämään, vaan barbaarit.
- Ok!
- - -
- Mommi! Nyt me on puhuttu tästä jo neljäkymmentä minuuttia.
- No pitää vissiin lopettaa. Minä soitan, jos tulee jotain ongelmia.

Ps. Pappa rupesi pelaamaan pasianssia. Mommilla soi Piano Tiles. 

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

3D-Pappa




- Pappa! Katso, tuolla menee 3D-Pappa!
- Siis mikä? Siis missä?
- Tuolla noin, samanlainen mies kuin sinä.
- Onhan meitä!
- Eikun oikeesti! Sillä on yhtä vähän tukkaakin, ja vaatteetkin on melkein samat.
- Tämä taitaa olla eläkeläisten suosima paikka.
- Kengätkin! Ne on kuule sun 3D-kopioita.
- Niin, tosiaan. Tuolla baarin takahuoneessahan on sellainen tulostin. Sieltä ne tulee.
- Mutta mistä ne tietää, kuka on alkuperäinen sinä?
- Ei ne tiedäkään. Tiedätkö sinä? Minähän voin olla kopio.
- Ei mitään välii. Sinähän maksat.
- Mitä sitten, jos meille ukkeleille tulee riita siitä, kuka on oikea? Ja mitä jos minä häviän?
- Lähdetään äkkiä täältä!

torstai 17. joulukuuta 2015

Tiedettä







- Pappa! Tiesitkö, että Merkuriuksella on vain kolme päivää kahden vuoden aikana?
- Voi veljet! Ja siis kolme yötä. En minä jaksaisi nukkua niin kauan.
- Etkä tarkenisikaan. Yöllä siellä voi olla 180 astetta pakkasta.
- Vaikka se on niin lähellä aurinkoa?
- Ja päivällä sitten paistuisit satojen asteiden paahteessa.
- Kyllä Maa on sentään maailman paras paikka!
- Mitä sitten, jos maapallo lähtisikin yhtäkkiä pyörimään toiseen suuntaan?
- Siinä voisi monen lippis lentää päästä.
- Joo, ja ilta alkaisi muuttua taas päiväksi ja sitten aamuksi.
- Niin ja sinun pitäisi mennä taas kouluun, toisen kerran samana päivänä.
- Eikä!
- Mutta hei! Jos sitä jatkuisi, niin minä alkaisin nuorentua. Tukka rupeaisi taas kasvamaan, ja minä komistuisin.
- Eei!
- Joo-o! Mutta sinulle kävisi huonosti. Sinä muuttuisit ennen pitkää taas vauvaksi.
- Höpsö!
- Eikö?!

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Matkalla

Lyhyellä matkalla D-sonit Peuhapalatsiin ( Activity Park ) ehtii käsitellä monenlaisia inhimillisen elämän puolia. Perillisen Insinööritaustastakohan johtuen keskityimme lähinnä teknisiin ilmiöihin.


- Pappa! Tämä istuinlämmitin on mukava.
- On se mukava keksintö.
- Eikö se voi polttaa?
- Siinä on varmaan termostaatti, joka kytkee sen pois päältä.
- Mutta entä, jos ei kytkekään. Polttaisiko sitten?
- Polttaisi varmaan. - Kerran minulla oli vanha auto, johon ostin irtolämmittimen matkustajan paikalle. Mommi istui aina siinä. Sitten sen lämmittimen kangas kului puhki, ja Mommin takapuoli alkoi kärytä.
- Mitä Mommi sanoi?
- Kiljui kamalasti.
- Mitä sinä teit?
- Minä irrotin lämmittimen ja heitin sen roskiin.
- Ei olisi kannattanut. Ajattele kuinka kivaa olisi ollut ottaa makkarat mukaan ja grillata siinä samalla ajellessa.
- Totta! Sinapit olisi pitänyt muistaa ottaa mukaan.



- Pappa! Oliko tuo se peltipoliisi?
- Oli se. Se mittaa meidän nopeuden. Jos me ajetaan ylinopeutta, se nappaa valokuvan meidän  rekisterilaatasta, ja niin napsaahtaa meille sakko.
- Mutta entäs, jos meidän autossa olisi sellainen nappula, josta aina painettaisiin peltipoliisin kohdalla ja rekisterilaatan eteen laskeutuisi levy. Se ei näkisi numeroa. Eihän, Pappa?
- Ei tosiaan. Ja me voitaisiin vaikka näyttää sille pitkää nenää ja älvistellä että LÄL-LÄL-LÄÄ! ÄHÄKUTTI!
- Eikä silti tulisi sakkoa, eihän Pappa?!

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Kännykällä



- Oletko tullut ajatelleeksi, että  Mommilla on ihan hullu nimi?
Kuinka niin?
- No kun sen voi sekoittaa ilkeään Monniin. Miksei Mommi voi olla Mummo tai Mamma niin kuin muiden isoäidit?
Olen minä kuullut hullumpiakin: Momma tai Mumma tai Mommoo.
- Eihän!
Kyllä vaan! Tiedätkös, mistä se Mommi nimi oikein johtuu?
- Kerrot varmaan.

No kun sinä olit syntynyt, ja me tulimme sinua katsomaan, niin takaisin tullessa pysähdyimme Tampereentiellä levähdyspaikalle. Siinä oli iso karttataulu. Ja Mommi, joka ei tietenkään ollut vielä silloin Mommi, katseli sitä karttaa. Hän huomasi siitä erään kylän nimen, joka oli Mommila. Silloin hän hihkaisi innoissaan:
- Minusta tulee M o m m i  !




- No kuinkas sinusta sitten tuli Pappa?
Minähän tiesin, että vauvat jokeltelevat ennen kuin oppivat puhumaan. Ne sanovat pa-pa-paa tai mam-mam-maa. Ne on helppoja. Niinpä päätin ottaa isoisänimekseni Pappa.
Sitten yllytin sinua sanomaan Pappaa. Ja pian sinä sen opitkin.
Ai, niinkö?

Oletko koskaan kokeillut, minkä nimen olisit saanut, jos se olisi annettu syntymäpäivän mukaan?
- En. Mikähän se olisi?
No, katsotaanpas - - - Anttoni.
- Eikä! Mikäs Mommi olisi?
Lyydia.
- Lyydia! Ei sellaista olekaan. Entäs sinä?
Odotas! Eh - tuota... minä olisin... Alli.
- ALLI !!! Voi että! Kyllä sinua olisi koulussa kiusattu kauheasti.
Voi minua parkaa!
- Nyt me on puhuttu nimistä yhdeksän minuuttia.
No lopetetaan sitten. Moikka!
- Moikka, Alli-pappa!

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Skypestä

    Isänpäivän vieton suunnittelua Skypessä
    ( lapsenlapsi: Piki-possu, isoisä: Pappa, isoäiti: Mommi )


[21.10.2015 19:57:52] Piki-possu: Heippa onko mahdolista päästä sinne isän päivänä

[21.10.2015 19:59:43] Pappa: Se kyllä sopii oikein hyvin :D

[21.10.2015 20:00:07] Piki-possu: Hyvä

[21.10.2015 20:01:27] Piki-possu: Oi oi isän päivä juhliin tatvitään omena kakku ja jäätölöä ja pipareita  Kakku (^)

[21.10.2015 20:02:35] Pappa: Tietenkin tarvitaan paljon herkkuja.

[21.10.2015 20:03:24] Piki-possu: Haluuteko tietää mitä juttuja tarvin annan  työn ja ot nyt

[21.10.2015 20:03:46] Pappa: Joo-o!

[21.10.2015 20:04:26] Piki-possu: Pappa sinä voisit tehdä muhineja

[21.10.2015 20:04:49] Pappa: Voin tietenkin. Nam!

[21.10.2015 20:06:36] Piki-possu: Mommi ööö   karkia  oon suunitelut  kilpailuja ja palkinoiksi  tarvin  2 kakki pusii

[21.10.2015 20:06:56] Piki-possu: Voitajille käykö

[21.10.2015 20:07:35] Pappa: Käy hyvin - siis kaksi.

[21.10.2015 20:07:45] Piki-possu: Kiitos

[21.10.2015 20:08:13] Piki-possu: Pappa omena piiras onks ok

[21.10.2015 20:08:36] Pappa: Tykkään kyllä.

[21.10.2015 20:09:42] Pappa: Järjestyy helposti. Pitäisiköhän olla kermavaahtoa siihen päälle. Tai vaniljavaahtoa.

[21.10.2015 20:10:27] Piki-possu: Nyt tiedän serpentiinia hei ilmapalloja  einyt on liian monta

[21.10.2015 20:10:54] Piki-possu: Joo vanillia kerma vaahto

[21.10.2015 20:11:09] Pappa: Ilmapallot on vissiin vappujuttu.





[21.10.2015 20:11:14] Piki-possu: Ja suklaa ströseleitä

[21.10.2015 20:11:46] Piki-possu: Joo hsitaako

[21.10.2015 20:12:39] Pappa: Täytyy ostaa, meillä ei ole niitä vielä.

[21.10.2015 20:12:45] Piki-possu: Ok

[21.10.2015 20:13:02] Piki-possu: Öö jäätölöä

[21.10.2015 20:13:04] Pappa: Kakku (^)

[21.10.2015 20:15:09] Piki-possu: Pappakun otit minut suuniteliksi saat serfitioidun pinki juhla takuun että juhlastasi tulee paras juhla ei ole piknik juhla on vakavaa (cat)

[21.10.2015 20:17:29] Piki-possu: Älä kerro juhlasta mun isille ja se on kyl myös sulle

    [21.10.2015 20:18:10] Pappa: En kerro, en. Kiva kun                           suunnittelet minullekin samalla

[21.10.2015 20:18:30] Piki-possu: Ihan koska vaa

[21.10.2015 20:18:44] Piki-possu: (rainbow) (rainbow) (rainbow)

[21.10.2015 20:19:07] Pappa: :D  (heart)

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Entä sitten jos, mitä sitten jos?

Pappa ja pojat autossa, navigaattori päällä.


- V i i d e n s a d a n   m e t r i n  j ä l k e e n  k ä ä n n y  o i k e a l l e... k ä ä n n y  o i k e a l l e !

- Pappa! Entä sitten, jos et kääntyisikään, jos menisit suoraan?
- No, se sanoisi varmaan: - Käänny takaisin, jos mahdollista!
- Mitä sitten, jos se sanoisikin: - Senkin pöljä! Etkö sinä kuullut! Piti kääntyä oikealle!
- Entä sitten, jos se sanoisikin: - Hyvä on! Mene vain suoraan, mene, mutta kadut vielä kyllä!


- T i e n  p ä ä s s ä  k ä ä n n y  v a s e m m a l l e,  s i t t e n,  k ä ä n n y  o i k e a l l e !

- Hä-hä-hää! Se ei osaa päättää! Entä sitten, jos se on pahalla päällä ja tahtoo narrata sinua,   Pappa?
- Kyllä se voi joskus viedäkin väärään paikkaan, mutta se tekee sen varmaan ihan tietämättään.
- Mitä sitten, jos se sanoisikin, että sori nyt vaan, tuli väärä kartta mukaan. Koita pärjätä!
- Suuttuisin enkä ottaisi sitä mukaan keilaamaan.



- O l e t  s a a p u n u t  p ä ä m ä ä r ä ä n.

- Entä sitten, jos se hyppäisi esille ja alkaisi huitoa sinua nyrkeillä ja huutaisi: 
- Tahdon kanssa keilaamaan! Pakko päästä mukaan! Heti keilaamaan!
- Mitä sitten, jos se juoksisi edeltä sisään ja -
- Eiköhän pojat mennä jo!





keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Karkeista karkeista

-      Pappa, isä tilasi meille karmeita karkkeja Ruotsista.

-      Mitä? Olisihan niitä nyt saanut marketistakin!

-      Nää onkin erikoisia ällötyskarkkeja.

-      Niissä on kauheita makuja.

-      Joo tiedän, turkinpippureita.

-      Nehän on hyviä. Nää on, kuule, k a r m e i t a.

-      Päältä ei arvaa mitään. Sisällä sitten onkin jymypaukku.

-      Mitä sitten?

-      Mätä kananmuna-maku tai oksennus. Joissakin voi olla koiranruoan tuoksuakin.

-      Narraat!

-      Tai vaikka hikisukan tai vauvanvaipan maku. Ja ruohonsilpun -  - ja en muista muita.

-      Sitten jotkut on ihan hyviä. Koskaan ei etukäteen tiedä, mikä on paha.

-      Mitävarten?

-      Se on kivaa.
-      Vaikka Halloween-kemuissa.





-      Jokos minä olen kertonut sen jutun, kun minä nuorena miehenä olin Afrikassa timantteja kaivamassa?

-      Joo, joo! Olet sä.

-      Kerro silti!

-      No, mehän siellä kaivelimme syvällä timanttikaivoksen uumenissa hirveässä kuumuudessa, ja kiviparoonit vain kuopan reunalla mättivät jalokivet suuriin pusseihinsa ja huusivat meille alas että kaivakaas pojat vaan lisää.

-      Siinä varmaan tienasi hyvin.

-      Ei sitten alkuunkaan! Ne oli tosi nihkeitä maksamaan.

-      No, kerro nyt se juttu, se mitä te sitten keksitte!

-      Älä poika hoputa! - Siellä oli kauhean tarkat tarkistukset, kun pääsimme illalla töistä. Joka jeppe tutkittiin, ettei kukaan salakuljettaisi timantteja kotiinsa. Me rupesimme sitten nielemään joka päivä muutaman timantin. Eikä ne mahaan nähneet, vaikka suuhun kurkistivatkin. Niin meistä tuli upporikkaita.

-      Kertoisit nyt vielä siitäkin, miten saitte ne timantit mahastanne.

-      Enkös minä jo kertonut siitä?

-      Et vielä tällä kertaa.

-      Kotona meillä oli varattuna risiiniöljyä. Sitä kun juo, tulee rapsakka ripuli. Vessan pyttyyn asensimme tietenkin tiheän siivilän, josta sitten poimimme timantit talteen.

    Aika hauskaa Halloweenia sanoisin. Ja niin minusta tuli rikas – ripulirikas.

-      Valehtelet! 
-      Aika paha!